Edelliseen kirjoitukseen viitaten joku siis saattoi ihmetellä mieheni lapsen ikää (joka on siis 4kk). Miten tähän tilanteeseen on tultu on pitkä ja mutkikas tarina, johon mahdollisesti palaan myöhemmissä kirjoituksissani. Nyt kuitenkin tähän hetkeen ja siihen, että olen äärettömän onnellinen kun uskaltaa päästää irti jostain mahdottomasta ja uskaltaa tavoitella aitoa onnellisuutta. Huonossa parisuhteessa pysyminen ei ole reilua kummankaan osapuolen kannalta. Vai olenko väärässä? Välillä on siltä tuntunut, mutta ajan kuluessa ja asioiden tasaantuessa en voi kuin olla onnellinen kaikista päätöksistä.
”Toisen onni on toisen epäonni” pätee myös ikävä kyllä tässäkin tilanteessa. Olen tosin lopettanut itseni syyttämisen ja rankaisemisen asian tiimoilta jo hetki sitten. Olen ajatellut asiaa paljon, kaikkien kannalta, ja tullut lopputulokseen että minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Olenhan mieheni ohella onnellisempi kuin pitkään aikaan sekä pystyn tällä hetkellä tarjoamaan tyttärelleni entistäkin rakastavamman kodin <3 Tai oikeastaan kaksi, onhan tytöllä vielä rakastava isä vaikka vanhemmat eivät yhdessä olekaan. Kaksi edellistä lausetta uskallan sanoa myös mieheni puolesta 🙂 Osapuolet, jotka kokevat asiassa jotakin pahaa ja väärää, huomaavat kyllä olleensa väärässä. En tiedä koska, mutta se aika tulee kyllä.
Olemme mieheni kanssa kohtuullisen tuore pari, mutta olemme kokeneet monenlaisia suhdetta koettelevia asioita. Suurin niistä on ollut ulkopuolinen painostus tilanteeseemme liittyen. Tässä kohtaa koen luonnolliseksi mainita meidän molempien eronneen ennen päätöstä aloittaa suhteemme. Toinen hiukan aikaisemmin, toinen hiukan myöhemmin. Taustoistamme kerron luultavasti tuonnempana blogin edetessä jos katson tarpeelliseksi tai joku sitä kysyy 🙂 Saimme siis suhteemme alussa hyvin paljon paheksuntaa ja kritiikkiä. Ymmärrän näiden ihmisten epäilyt ja kritisoinnin ja ulkopuolisista on varmastu tuntunut meidän tehneen päätöksemme hetken mielijohteesta. Onneksi lähipiirimme kuitenkin meidät molemmat tuntien tietävät sanomattakin asian oikean laidan, eli emme missään nimessä tekisi näin suurta ja monen elämään vaikuttavaa päätöstä kovin heppoisin perustein. Ja ajan kuluessa eteenpäin, olen alkanu miettimään miksi päätöstämme poistua huonosta parisuhteesta niin kovin kyseenalaistettiin? Kuka haluaa elää huonossa parisuhteesta joka ei toimi kaikista yrityksistä huolimatta?
Mutta tässä siis olemme, yhdessä, monista vaikeuksista huolimatta. Luulen että nuo alun vaikeudet hitsasivat meidät entistä lujemmin yhteen. Tulevaisuudessa meitä tulee kohtaamaan uudet ja erilaiset haasteet uusioperheenä lastemme kasvaessa. Näistä haasteista saimme esimakua muutama ilta takaperin (kasvatukseen liittyen) tuon pienen uhmaprinsessan saadessa ”lievän” raivonpuuskan. Voisin vaikka jatkaa aiheesta seuraavassa kirjoituksessani.
Ja nyt heti alkuun haluan sanoa, kysykää jos jokin asia jää ihmetyttämään! Kommentoikaa jos tuntuu että on lisättävää tai haluatte esittää jostakin eriävää mielipidettä.
Kiitän taas ajastanne! 🙂
